Sähkömarkkinakatsaus 2014-11 .

Tässä Energiagurun katsauksessa keskitytään ammattimaisen sähkönkuluttajan kannalta olennaiseen tietoon ja yritetään välttää sähkömarkkinatoimijoiden näkökulmaa. Pyrimme arvioimaan mennyttä kehitystä ja nykyhetkeä, tulevaa arvioimme asiakassivuillamme.

0.    Vakiomääritelmä ja – rajaus Systeemi- ja Suomen aluehinnalle (hyppää yli jos olet vakiolukija):

Systeemihinta on synteettinen pörssihinta, eräänlainen kaikkien pohjoismaisten tuotantotarjousten ja kulutuspyyntöjen leikkauskohdan mediaani. Kukaan ei toimita sähköä systeemihinnalla, vaan jokainen markkina-alue määrittelee oman aluehintansa. Systeemihinta helpottaa johdannaisten eli forwardien kanssa toimimista ja kasvattaa tarpeellista kaupankäyntivolyymiä yli rajojen. Sen käytöstä on tullut kätevähkö tapa suojata 80-90% kulutuksestaan.

Jokainen alue määrittelee oman aluehintansa jolla sähköä toimitetaan, ja Suomen aluehinta elää omaa elämäänsä. Suomen aluehintaan ulkopuolelta vaikuttavat Ruotsin tuontimäärä ja tukkuhinta, Venäjän tuonnin ruuhkahuipputunteja välttelevä toimitusrytmi sekä Viron viennin määrä (tämä tilanne syksyllä 2014). Aluehintaero on synteettinen pörssissä noteerattu hinta, joka siis saadaan vähentämällä Suomen aluehinnasta Systeemihinta. Ero noteerataan tunneittain Spot-hinnalle ja eri forwardeille parin vuoden päähän.

Aluehintaan vaikuttavat myös siirtoyhteydet, jotka käsitellään päivittäin Nordpool –day ahead pörssikaupan yhteydessä. Siirtoyhteyden voi kuvitella täysin joustavana tuotantotarjouksena halvemman naapurialueen hintaan, siten että hinta vientialueella pyrkii nousemaan ja tuontialueella laskemaan. Siirtotarjousta lisätään kunnes hinnat ovat naapurialueilla tasaantuneet, tai kunnes siirtokapasiteetti loppuu.

Siirtoyhteyksiä kutsutaan myös pullonkauloiksi. Esim. Ruotsin siirto kattaa n. 20 % Suomen tarpeesta, ja Viro voisi kattaa tarpeestaan yli 50 % Suomen siirtoyhteyden kautta. Pullonkaulatulo siirtoyhtiöille syntyy siitä, että siirtoyhteys ei täysilläkään riittänyt tasaamaan eri markkina-alueiden hintaeroa, vaan esim. Ruotsin ja Suomen välille jäi kyseiselle tunnille tukkuhintaero. Fingrid ja Statsnät jakavat syntyneen eron puoliksi, asiakas maksaa aina ko. alueen mukaisen tukkuhinnan. Tästä syystä puhummekin mieluummin hinnanerotuloista Fingridille.

Ruotsin ja Norjan ylänköjen vesitaseet vaikuttavat epäsuorasti Suomen aluehintaan. Säät tiedetään kaksi viikkoa etukäteen kolikonheiton todennäköisyydellä, mitä vain voi siis tapahtua ja nopeasti. Käytännössä jännäämme sitä, tuleeko sää pitkäaikaisen tilastollisen todennäköisyyden mukaisena vai siitä poiketen.

Keskitymme siis puhumaan Suomen aluehinnasta eli fyysisen sähkötoimituksen hinnasta tässä katsauksessa.

1.    Suomen aluehinta tänä vuonna

Aluehinta oli jo sopeutunut siihen, että Venäjä ei toimita sähköä Suomeen huipputuntien aikaan. Samoin kukaan markkinatoimija ei odottanut Olkiluoto 3 käynnistyvän tänä tai ensi vuonna. Uusi kaksisuuntainen kaapeli Viroon romautti viron tuonnin Suomen ja yli viisinkertaisti nettoviennin. Vienti kasvoi sekä talvella huippukuorman aikaan että lämpimillä keleillä. Lisääntynyt vienti tarkoittaa lisättyä kulutuskysyntää Suomen markkinoilla, ja Nordpool – mekanismi pyrkii nostamaan Suomen hintaa ja laskemaan Viron hintaa. Uusi siirtokapasiteetti riitti käytännössä tasaamaan hinnat, mutta lisätty kulutuskysyntä Suomessa nosti myös Ruotsin tuonnin tappiinsa. Sama Nordpool – hinnantasausmekanismi ei enää riitä Ruotsin rajalla, vaan Ruotsin tukkuhinta erkani pitkäaikaisesti Suomea alemmalle tasolle, ensimmäistä kertaa.

Sama ilmenee Fingridin Q123 pullonkaulatunneista ja hinnanerotuloista. Ruotsin hinnanerotunnit kasvoivat 3-kertaisiksi n. 50 %:in, eli yleistäen päiväaikainen Ruotsin tukkuhinta on pysyvästi alempi kuin Suomen. Samaan aikaan etelärajalla Viron hinnanerotunnit kutistuivat 1/3 eli n. 9 %:in, joten Viro ja Suomi ovat faktisesti samanhintaisia.

Nettovaihdon muutos verrattuna viime vuoteen:
-    Ruotsi tuonnin lisäys lähes 70%
-    Venäjä tuonnin lisäys lähes -50%
-    Viro nettoviennin lisäys lähes 500% !!
-    Ruotsin lisäys Suomen tarpeeseen lähes 2 TWh (kok. kulutus laski lähes 2%)

Suomalaiset tuottajat jättävät siis mieluummin tuottamatta tähän melko edulliseen keskihintaan ja tuotanto on vähentynyt, ja markkina täyttää tarpeen Ruotsin tuonnilla. Päiväsaikaiseen tarpeeseen tuontia siis ei voi enää lisätä, ja yöaikaan lisätarvetta ei ole.

2.    Sähkön hinnat ja merkittävien hinta-ajurien tilanteet

Kuukauden vaihteen tiedot Aluehintaisina:
- marraskuun tuntikeskihinta 35.41 €/MWh (Tukholma 30.65)
- toteutunut Spot –keskihinta 35.89 €/MWh, ero Tukholmaan (31.57) 4.32 €/MWh vuosikumulatiivisesti.

Vuosiforwardit eli tasakuorman vuosihinta ilman profiilikustannusta tai marginaalia:
Helsinki-15     39.10 €/MWh
Tukholma-15  34.60 €/MWh
Saksa-15         35.48 €/MWh
Hintatasot ovat siis edullisienpuoleisia vaikka hieman nousivatkin marraskuussa. Suomi on tukkusähkön hinnaltaan n. 4 €/MWh kalliimpi kuin Ruotsi ja Saksa. Tämä siis energian osalta, siirtoa ei tässä arvioida.

Ruotsin tukkusähkö on edullisempaa kuin Suomen, ja ylänköjen vesitaseet ovat marraskuussa parantuneet, altaat noin 3,7 % miinuksella. Vesitaseen ml. maastoon ja lumeen sitoutunut vesi on yli 10 TWh normaalia tasoa heikompi, mihin nähden spot- ja forward hintatasot ovat edullisia.

Kivihiilimarkkinoilla hiilen hinta mataa edelleen matalimmalla tasollaan sitten 2009. Tarjontaa on jatkuvasti kysyntää enemmän. Lauhdesähkön eli pelkän sähköntuotannon marginaalikustannus eli alimmainen kannattavuusraja nousi hieman yli 29 €/MWh (sisältäen päästöoikeuden).

Myös päästöoikeuden hinta oli edullinen vaikka hieman nousikin vastaten n. 5,6 €/MWh, mutta poliittinen harkinta hintatasolle pitäisi näillä näkymin tulla aikaisintaan ensi vuoden helmikuussa. Markkina hinnoittelee päästöoikeudet, mutta niiden markkinoilla olevaan määrään vaikuttavat suhdannenäkymät ja ympäristöpoliittiset näkemykset.

Spot-hinnat

Spot -tuntihinnat ovat tyypillisesti kalliita päivällä (klo 7–17) ja edullisempia yöaikaan.
Suomen alueen spot -hinnan keskiarvo viime kuulta oli 35,41 €/MWh. Suomen aluehinta aleni hieman kuukausitasolla. Lisääntynyt sähkön sivutuotanto kaukolämpö- ja prosessilämpötuotannossa sekä leudot ilmat kompensoivat sähkönkysyntää. 

Toteutuneita spot-vuosikeskiarvoja ( Suomen alue):
2014 35,89 YTD marraskuun loppuun
2013 41,16 EUR/MWh
2012 36,64 EUR/MWh
2011 49,30 EUR/MWh
2010 56,64 EUR/MWh

Sähkönhankintaa kalenterin vai hinnan mukaan?

Olen hämmästellyt sitä miksi sähkönhankinta on tähän asti toteutettu ennalta määrättyinä hetkinä, esimerkiksi kvartaaleittain. Vertaan tilannetta siihen että lähtisin näinä vähälumisina talvina hiihtämään kalenterin, enkä kelin mukaan. Tai menisin matkatoimistoon ja sanoisin, että varatkaa minulle perjantaina tämän vuoden matkat; saatte päättää niiden hinnat ja ajankohdat, kiitos. Mutta näinkin sähkönhankinnan suojauksia on tähän asti vain hoidettu. Osa ei ole suojannut ollenkaan, on vaan menty määräaikaisella tai toistaiseksi voimassaolevalla sopimuksella. Kenen intresseissä tällainen on? Ne ketkä ehtivät viime kevään muutamina päivinä suojaamaan tulevien vuosien sähkönhintansa, tekivät varsin mukavan tilin. Sähkön systeemihintahan käväisi tuolloin reilusti alle 30 eurossa per megawattitunti. Puhutaan kaksinumeroisista prosenttisäästöistä, jotka suuremmalla kulutuksella ovat helposti kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Oliko tämä jäänyt huomaamatta?

Mitkä nykytekijät nostattavat sähkönhintaa? Suomalaista lauhdevoimaa ollaan ajamassa vauhdilla alas ja Olkiluoto kolmosta odotetaan kuin joulupukkia. Alkutalvi on ollut Suomessa leuto, vaan kukapa tietää mitä pakkaset tuovat tullessaan, vuodet eivät ole veljeksiä keskenään. Venäjältä ei ole virrannut enää huipputunteina meille edullisempaa sähköä, vaan se on ostettu Ruotsista. Sama sähkö kulkee sitten kaapeleita pitkin Viroon ja pitää osaltaan sähkönhintamme korkeampana, kuin muissa Pohjoismaissa. Norjan vesimyllyt jauhavat vajaateholla, koska vesialtaat eivät ole lähellekään täydet. Mitä uutta on luvassa EU:n suunnalta? Tiukentuva sähkökaupan sääntely tulee melkoisella varmuudella nostamaan sähkönhintaamme samoin kuin väläytelty energiaunioni.

Mitkä tekijät sitten puoltavat sähkönhinnan halpenemista? Tuoreet ilmoitukset paperintuotannon supistumisesta, maailmantalouden heikot suhdannenäkymät, Ruotsin tuulivoimarakentaminen nykytahdilla, uudet siirtoyhteydet Ruotsista Liettuaan sekä Pohjois-Suomeen, Ukrainan tilanne, välillisesti myös OPEC:in tuoreet hintapäätökset ja liuskeöljyn poraustekniikan kehittyminen. Oma vahva veikkaukseni on että sähkön hinnanvaihtelut lisääntyvät niihin vaikuttavien muuttujien ja kaupankäynnin lisääntyessä. Sähkö tulee myös halpenemaan lyhyellä aikavälillä, hakeutuen jälleen entisille tasoilleen, jollei tuotantotekniikoihin tule aivan veret seisauttavia läpimurtoja. Näillä edellä mainituilla teemoilla; voisiko uusien toimijoiden ja toimintatapojen mukanaan tuoma kilpailu laskea hintoja? 

Janne Arenius

Suomen Energianeuvonta Oy

Sähkömarkkinakatsaus 2014-10

Tässä Energiagurun katsauksessa keskitytään ammattimaisen sähkönkuluttajan kannalta olennaiseen tietoon ja yritetään välttää sähkömarkkinatoimijoiden näkökulmaa. Pyrimme arvioimaan mennyttä kehitystä ja nykyhetkeä, tulevaa arvioimme asiakassivuillamme.

0.    Vakiomääritelmä ja – rajaus Systeemi- ja Suomen aluehinnalle (hyppää yli jos olet vakiolukija):

Systeemihinta on synteettinen pörssihinta, eräänlainen kaikkien pohjoismaisten tuotantotarjousten ja kulutuspyyntöjen leikkauskohdan mediaani. Kukaan ei toimita sähköä systeemihinnalla, vaan jokainen markkina-alue määrittelee oman aluehintansa. Systeemihinta helpottaa johdannaisten eli forwardien kanssa toimimista ja kasvattaa tarpeellista kaupankäyntivolyymiä yli rajojen. Sen käytöstä on tullut kätevähkö tapa suojata 80-90% kulutuksestaan.

Jokainen alue määrittelee oman aluehintansa jolla sähköä toimitetaan, ja Suomen aluehinta elää omaa elämäänsä. Suomen aluehintaan ulkopuolelta vaikuttavat Ruotsin tuontimäärä ja tukkuhinta, Venäjän tuonnin ruuhkahuipputunteja välttelevä toimitusrytmi sekä Viron viennin määrä (tämä tilanne syksyllä 2014). Aluehintaero on synteettinen pörssissä noteerattu hinta, joka siis saadaan vähentämällä Suomen aluehinnasta Systeemihinta. Ero noteerataan tunneittain Spot-hinnalle ja eri forwardeille parin vuoden päähän.

Aluehintaan vaikuttavat myös siirtoyhteydet, jotka käsitellään päivittäin Nordpool –day ahead pörssikaupan yhteydessä. Siirtoyhteyden voi kuvitella täysin joustavana tuotantotarjouksena halvemman naapurialueen hintaan, siten että hinta vientialueella pyrkii nousemaan ja tuontialueella laskemaan. Siirtotarjousta lisätään kunnes hinnat ovat naapurialueilla tasaantuneet, tai kunnes siirtokapasiteetti loppuu.

Siirtoyhteyksiä kutsutaan myös pullonkauloiksi, varsinkin Fingridin toimesta. Sitähän ne ovatkin, mikään markkina-alue ei saa 100 % tarvetta vastaavaa siirtoyhteyttä käyttöönsä. Esim. Ruotsin siirto kattaa n. 20 % Suomen tarpeesta, ja Viro voisi kattaa tarpeestaan yli 50 % Suomen siirtoyhteyden kautta. Pullonkaulatulo siirtoyhtiöille syntyy siitä, että siirtoyhteys ei täysilläkään riittänyt tasaamaan eri markkina-alueiden hintaeroa, vaan esim. Ruotsin ja Suomen välille jäi kyseiselle tunnille tukkuhintaero. Fingrid ja Statsnät jakavat syntyneen eron puoliksi, asiakas maksaa aina ko. alueen mukaisen tukkuhinnan. Tästä syystä puhummekin mieluummin hinnanerotuloista Fingridille.

Ruotsin ja Norjan ylänköjen vesitaseet vaikuttavat epäsuorasti Suomen aluehintaan. Säät tiedetään kaksi viikkoa etukäteen kolikonheiton todennäköisyydellä, mitä vain voi siis tapahtua ja nopeasti. Käytännössä jännäämme sitä, tuleeko sää pitkäaikaisen tilastollisen todennäköisyyden mukaisena vai siitä poiketen.

Keskitymme siis puhumaan Suomen aluehinnasta eli fyysisen sähkötoimituksen hinnasta tässä katsauksessa.

1.    Mitä Suomen aluehinnalle kuuluu tänä vuonna?

Aluehinta oli jo sopeutunut siihen, että Venäjä ei toimita sähköä Suomeen huipputuntien aikaan. Samoin kukaan markkinatoimija ei odottanut Olkiluoto 3 käynnistyvän tänä tai ensi vuonna. Uusi kaksisuuntainen kaapeli Viroon romautti viron tuonnin Suomen ja yli viisinkertaisti nettoviennin. Vienti kasvoi sekä talvella huippukuorman aikaan että lämpimillä keleillä. Lisääntynyt vienti tarkoittaa lisättyä kulutuskysyntää Suomen markkinoilla, ja Nordpool – mekanismi pyrkii nostamaan Suomen hintaa ja laskemaan Viron hintaa. Uusi siirtokapasiteetti riitti käytännössä tasaamaan hinnat, mutta lisätty kulutuskysyntä Suomessa nosti myös Ruotsin tuonnin tappiinsa. Sama Nordpool – hinnantasausmekanismi ei enää riitä Ruotsin rajalla, vaan Ruotsin tukkuhinta erkani pitkäaikaisesti Suomea alemmalle tasolle, ensimmäistä kertaa.

Sama ilmenee Fingridin Q123 pullonkaulatunneista ja –tuloista, tai hinnanerotuloista, kuten niitä tässä kutsumme. Ruotsin hinnanerotunnit kasvoivat 3-kertaisiksi n. 50 %:in, eli yleistäen päiväaikainen Ruotsin tukkuhinta on pysyvästi alempi kuin Suomen. Samaan aikaan etelärajalla Viron hinnanerotunnit kutistuivat 1/3 eli n. 9 %:in, joten Viro ja Suomi ovat faktisesti samanhintaisia.

Kehitys lienee yllättänyt Fingridin, joka on julkisuudessa vähätellyt Viron kaapelin viennin merkitystä Suomen sähkömarkkinoille. Kolminkertaistuneet hinnanerokorvaukset 24M€ Ruotsin rajalta siirtyivät sellaisenaan tulosriville, kun Viron kolminkertaistunut kapasiteetti yhdistettynä 1/3 hinnanerotunteihin tiputti tuloja vain 30 % n. 1,85 M€ ja kulubudjetit pitivät budjetoidut tasonsa. Kiireellä alennetaan kantaverkkomaksuja 50 % joulukuulle (vuosivaikutus 4 %) ja koko ensi vuodelle 2 %:la.

Suomen Q123 tilastot näyttävät hieman yllättäen seuraavilta; Nettovaihdon muutos verrattuna Q123 / 2013 eli vuosi sitten:

-    Ruotsi +5,5 TWh tuonnin lisäys 66%

-    Venäjä -1,5 TWh tuonnin lisäys -44%

-    Viro + 2,36 TWh nettoviennin lisäys +472% !!

-    Ruotsin lisäys Suomen tarpeeseen 1,64 TWh (kok. kulutus n. 61 TWh laski 1,6%)

Suomalaiset tuottajat jättävät siis mieluummin tuottamatta tähän melko edulliseen keskihintaan ja tuotanto on vähentynyt, ja markkina täyttää tarpeen Ruotsin tuonnilla. Päiväsaikaiseen tarpeeseen tuontia siis ei voi enää lisätä, ja yöaikaan lisätarvetta ei ole.

2.    Sähkön hinnat ja merkittävien hinta-ajurien tilanteet

Kuukauden vaihteen tiedot Aluehintaisina:

- lokakuun tuntikeskihinta    36.72 €/MWh

- toteutunut Spot –hintataso 35.94 €/MWh, ero Tukholmaan (31.66) 4.28 €/MWh vuosikumulatiivisesti.

Vuosiforwardit eli tasakuorman vuosihinta ilman profiilikustannusta tai marginaalia:

Helsinki-15     37.43 €/MWh

Tukholma-15  33.05 €/MWh

Saksa-15       34.38 €/MWh

Hintatasot ovat siis edullisienpuoleisia, mutta Suomen edullinen tukkusähkö suhteessa kilpailijamaihin on muisto vain. Tämä siis energian osalta, siirtoa ei tässä arvioida.

Ruotsin tukkusähkö on edullisempaa kuin Suomen, ja ylänköjen vesitaseet ovat lokakuussa parantuneet, altaat noin 7,5 % miinuksella. Vesitaseen heikentyessä hintaero Ruotsiin voi kaventua, mutta veden lisäys ei enää vaikuttaisi eroa tasaavasti. Tuonti on jo ruuhkatunnein täysillä nykyhinnoillakin, ja Ruotsin hinnan aleneminen lisäisi tasaantumiseen vaadittavaa tehonsiirtoa, joka on siis jo täydessä käytössä.

Kivihiilimarkkinoilla hiilen hinta mataa matalimmalla tasollaan sitten 2009. Tarjontaa on jatkuvasti kysyntää enemmän. Lauhdesähkön eli pelkän sähköntuotannon marginaalikustannus eli alimmainen kannattavuusraja alitti jo mutta kolkuttelee yhä 28 €/MWh (sisältäen päästöoikeuden).

Myös päästöoikeuden hinta oli edullinen vastaten n. 5,2 €/MWh, mutta poliittinen harkinta hintatasolle pitäisi näillä näkymin tulla aikaisintaan ensi vuoden helmikuussa. Markkina hinnoittelee päästöoikeudet, mutta niiden markkinoilla olevaan määrään vaikuttavat suhdannenäkymät ja ympäristöpoliittiset näkemykset.

Spot-hinnat

Spot -tuntihinnat ovat tyypillisesti kalliita päivällä (klo 7–17) ja edullisempia yöaikaan.

Suomen alueen spot -hinnan keskiarvo viime kuulta oli 36,72 €/MWh. Suomen aluehinta aleni hieman kuukausitasolla. Lisääntynyt sähkön sivutuotanto kaukolämpö- ja prosessilämpötuotannossa sekä leudot ilmat kompensoivat sähkönkysyntää. Siirtoyhteyksissä oli yli 10 päivän tehonrajoituksia sekä Ruotsin että Viron suuntaan.

Kuva: Hintahistoria sähkön kuukausikeskiarvo

Toteutuneita spot-vuosikeskiarvoja

Suomen alue:

2014 35,94 YTD lokakuun loppuun

2013 41,16 EUR/MWh

2012 36,64 EUR/MWh

2011 49,30 EUR/MWh

2010 56,64 EUR/MWh

2009 36,98 EUR/MWh

2008 51,02 EUR/MWh

2007 30,01 EUR/MWh

Sähkömarkkinakatsaus 2014-9

Sähkömarkkinakatsaus 2014-9

Tässä Energiagurun katsauksessa keskitytään ammattimaisen sähkönkuluttajan kannalta olennaiseen tietoon ja yritetään välttää sähkömarkkinatoimijoiden näkökulmaa. Pyrimme arvioimaan mennyttä kehitystä ja nykyhetkeä, tulevaa arvioimme asiakassivuillamme.

       0.  Vakiomääritelmä ja – rajaus Systeemi- ja Suomen aluehinnalle (hyppää yli jos olet vakiolukija):

Systeemihinta on synteettinen pörssihinta, eräänlainen kaikkien pohjoismaisten tuotantotarjousten ja kulutuspyyntöjen leikkauskohdan mediaani. Kukaan ei toimita sähköä systeemihinnalla, vaan jokainen markkina-alue määrittelee oman aluehintansa. Systeemihinta helpottaa johdannaisten eli forwardien kanssa toimimista ja kasvattaa tarpeellista kaupankäyntivolyymiä yli rajojen. Sen käytöstä on tullut kätevähkö tapa suojata 80-90% kulutuksestaan. 

Jokainen alue määrittelee oman aluehintansa jolla sähköä toimitetaan, ja Suomen aluehinta elää omaa elämäänsä. Suomen aluehintaan ulkopuolelta vaikuttavat Ruotsin tuontimäärä ja tukkuhinta, Venäjän tuonnin ruuhkahuipputunteja välttelevä toimitusrytmi sekä Viron viennin määrä (tämä tilanne syksyllä 2014). Aluehintaero on synteettinen pörssissä noteerattu hinta, joka siis saadaan vähentämällä Suomen aluehinnasta Systeemihinta. Ero noteerataan tunneittain Spot-hinnalle ja eri forwardeille parin vuoden päähän.

Aluehintaan vaikuttavat myös siirtoyhteydet, jotka käsitellään päivittäin Nordpool –day ahead pörssikaupan yhteydessä. Siirtoyhteyden voi kuvitella täysin joustavana tuotantotarjouksena halvemman naapurialueen hintaan, siten että hinta vientialueella pyrkii nousemaan ja tuontialueella laskemaan. Siirtotarjousta lisätään kunnes hinnat ovat naapurialueilla tasaantuneet, tai kunnes siirtokapasiteetti loppuu.

Ruotsin ja Norjan ylänköjen vesitaseet vaikuttavat epäsuorasti Suomen aluehintaan. Säät tiedetään kaksi viikkoa etukäteen kolikonheiton todennäköisyydellä, mitä vain voi siis tapahtua ja nopeasti. Käytännössä jännäämme sitä, tuleeko sää pitkäaikaisen tilastollisen todennäköisyyden mukaisena vai siitä poiketen.

Keskitymme siis puhumaan Suomen aluehinnasta eli fyysisen sähkötoimituksen hinnasta tässä katsauksessa.

1. Mitä Suomen aluehinnalle kuuluu tänä vuonna?

 

Aluehinta oli jo sopeutunut siihen, että Venäjä ei toimita sähköä Suomeen huipputuntien aikaan. Samoin kukaan markkinatoimija ei odottanut Olkiluoto 3 käynnistyvän tänä tai ensi vuonna. Uusi kaksisuuntainen kaapeli Viroon romautti viron tuonnin Suomen ja yli nelinkertaisti nettoviennin. Vienti kasvoi sekä talvella huippukuorman aikaan että lämpimillä keleillä. Lisääntynyt vienti tarkoittaa lisättyä kulutuskysyntää Suomen markkinoilla, ja Nordpool – mekanismi pyrkii nostamaan Suomen hintaa ja laskemaan Viron hintaa. Uusi siirtokapasiteetti riitti käytännössä tasaamaan hinnat, mutta lisätty kulutuskysyntä Suomessa nosti myös Ruotsin tuonnin tappiinsa. Sama Nordpool – hinnantasausmekanismi ei enää riitä Ruotsin rajalla, vaan Ruotsin tukkuhinta erkani pitkäaikaisesti Suomea alemmalle tasolle, ensimmäistä kertaa.

2. Sähkön hinnat ja merkittävien hinta-ajurien tilanteet

Kuukauden vaihteen tiedot Aluehintaisina:

Spot –hintataso 35.86 €/MWh ero Tukholmaan 4.11 €/MWh vuosikumulatiivisesti.

Vuosiforwardit eli tasakuorman vuosihinta ilman profiilikustannusta tai marginaalia:

Helsinki-15             38.48 €/MWh

Tukholma-15          34.35 €/MWh

Saksa-15               34.67 €/MWh

Hintatasot ovat siis edullisienpuoleisia, mutta Suomen edullinen tukkusähkö suhteessa kilpailijamaihin on muisto vain.

Ruotsin tukkusähkö on siis edullisempaa kuin Suomen, vaikka ylänköjen vesitaseet ovat reilu 10 % miinuksella. Vesitaseen edelleen heikentyessä hintaero Ruotsiin voi kaventua, mutta veden lisäys ei vaikuttaisi eroa tasaavasti. Tuonti on jo ruuhkatunnein täysillä nykyhinnoillakin, ja Ruotsin hinnan aleneminen lisäisi tasaantumiseen vaadittavaa tehonsiirtoa, joka on siis jo täydessä käytössä

Kivihiilimarkkinoilla hiilen hinta palasi jo vuonna 2011 alkaneelle lasku-uralle, ja putosi matalimmalle tasolleen sitten 2009. Tarjontaa on jatkuvasti kysyntää enemmän. Lauhdesähkön eli pelkän sähköntuotannon marginaalikustannus eli alimmainen kannattavuusraja kolkuttelee jo 28 €/MWh (sisältäen päästöoikeuden).

Myös päästöoikeuden hinta oli alamäessä vastaten n. 5€/MWh, mutta poliittinen harkinta pitäisi näillä näkymin tulla aikaisintaan ensi vuoden helmikuussa.

3. Spot-hinnat

 

Spot -tuntihinnat ovat tyypillisesti kalliita päivällä (klo 7–17) ja edullisempia yöaikaan.
Suomen alueen spot -hinnan keskiarvo syyskuulta oli 38,33 €/MWh. Suomen aluehinta säilyi kuukausitasolla lähes muuttumattomana. Lisääntynyt sähkön sivutuotanto kaukolämpö- ja prosessilämpötuotannossa sekä Loviisan ydinvoimalan paluu vuosihuollosta kompensoivat kasvanutta sähkönkysyntää. Yllättävä Viron siirtoyhteyden noin 5 päivän paussi oli omiaan tukemaan mietoa aluehintaa.

Hintahistoria sähkön kuukausikeskiarvo

Toteutuneita spot-vuosikeskiarvoja:

Suomen alue:
2014         35,86 YTD syyskuun loppuun
2013         41,16 EUR/MWh
2012         36,64 EUR/MWh
2011         49,30 EUR/MWh
2010         56,64 EUR/MWh
2009         36,98 EUR/MWh
2008         51,02 EUR/MWh
2007         30,01 EUR/MWh