Tässä Energiagurun katsauksessa keskitytään ammattimaisen sähkönkuluttajan kannalta olennaiseen tietoon ja yritetään välttää sähkömarkkinatoimijoiden näkökulmaa. Pyrimme arvioimaan mennyttä kehitystä ja nykyhetkeä, tulevaa arvioimme asiakassivuillamme.
0. Vakiomääritelmä ja – rajaus Systeemi- ja Suomen aluehinnalle (hyppää yli jos olet vakiolukija):
Systeemihinta on synteettinen pörssihinta, eräänlainen kaikkien pohjoismaisten tuotantotarjousten ja kulutuspyyntöjen leikkauskohdan mediaani. Kukaan ei toimita sähköä systeemihinnalla, vaan jokainen markkina-alue määrittelee oman aluehintansa. Systeemihinta helpottaa johdannaisten eli forwardien kanssa toimimista ja kasvattaa tarpeellista kaupankäyntivolyymiä yli rajojen. Sen käytöstä on tullut kätevähkö tapa suojata 80-90% kulutuksestaan.
Jokainen alue määrittelee oman aluehintansa jolla sähköä toimitetaan, ja Suomen aluehinta elää omaa elämäänsä. Suomen aluehintaan ulkopuolelta vaikuttavat Ruotsin tuontimäärä ja tukkuhinta, Venäjän tuonnin ruuhkahuipputunteja välttelevä toimitusrytmi sekä Viron viennin määrä (tämä tilanne syksyllä 2014). Aluehintaero on synteettinen pörssissä noteerattu hinta, joka siis saadaan vähentämällä Suomen aluehinnasta Systeemihinta. Ero noteerataan tunneittain Spot-hinnalle ja eri forwardeille parin vuoden päähän.
Aluehintaan vaikuttavat myös siirtoyhteydet, jotka käsitellään päivittäin Nordpool –day ahead pörssikaupan yhteydessä. Siirtoyhteyden voi kuvitella täysin joustavana tuotantotarjouksena halvemman naapurialueen hintaan, siten että hinta vientialueella pyrkii nousemaan ja tuontialueella laskemaan. Siirtotarjousta lisätään kunnes hinnat ovat naapurialueilla tasaantuneet, tai kunnes siirtokapasiteetti loppuu.
Siirtoyhteyksiä kutsutaan myös pullonkauloiksi, varsinkin Fingridin toimesta. Sitähän ne ovatkin, mikään markkina-alue ei saa 100 % tarvetta vastaavaa siirtoyhteyttä käyttöönsä. Esim. Ruotsin siirto kattaa n. 20 % Suomen tarpeesta, ja Viro voisi kattaa tarpeestaan yli 50 % Suomen siirtoyhteyden kautta. Pullonkaulatulo siirtoyhtiöille syntyy siitä, että siirtoyhteys ei täysilläkään riittänyt tasaamaan eri markkina-alueiden hintaeroa, vaan esim. Ruotsin ja Suomen välille jäi kyseiselle tunnille tukkuhintaero. Fingrid ja Statsnät jakavat syntyneen eron puoliksi, asiakas maksaa aina ko. alueen mukaisen tukkuhinnan. Tästä syystä puhummekin mieluummin hinnanerotuloista Fingridille.
Ruotsin ja Norjan ylänköjen vesitaseet vaikuttavat epäsuorasti Suomen aluehintaan. Säät tiedetään kaksi viikkoa etukäteen kolikonheiton todennäköisyydellä, mitä vain voi siis tapahtua ja nopeasti. Käytännössä jännäämme sitä, tuleeko sää pitkäaikaisen tilastollisen todennäköisyyden mukaisena vai siitä poiketen.
Keskitymme siis puhumaan Suomen aluehinnasta eli fyysisen sähkötoimituksen hinnasta tässä katsauksessa.
1. Mitä Suomen aluehinnalle kuuluu tänä vuonna?
Aluehinta oli jo sopeutunut siihen, että Venäjä ei toimita sähköä Suomeen huipputuntien aikaan. Samoin kukaan markkinatoimija ei odottanut Olkiluoto 3 käynnistyvän tänä tai ensi vuonna. Uusi kaksisuuntainen kaapeli Viroon romautti viron tuonnin Suomen ja yli viisinkertaisti nettoviennin. Vienti kasvoi sekä talvella huippukuorman aikaan että lämpimillä keleillä. Lisääntynyt vienti tarkoittaa lisättyä kulutuskysyntää Suomen markkinoilla, ja Nordpool – mekanismi pyrkii nostamaan Suomen hintaa ja laskemaan Viron hintaa. Uusi siirtokapasiteetti riitti käytännössä tasaamaan hinnat, mutta lisätty kulutuskysyntä Suomessa nosti myös Ruotsin tuonnin tappiinsa. Sama Nordpool – hinnantasausmekanismi ei enää riitä Ruotsin rajalla, vaan Ruotsin tukkuhinta erkani pitkäaikaisesti Suomea alemmalle tasolle, ensimmäistä kertaa.
Sama ilmenee Fingridin Q123 pullonkaulatunneista ja –tuloista, tai hinnanerotuloista, kuten niitä tässä kutsumme. Ruotsin hinnanerotunnit kasvoivat 3-kertaisiksi n. 50 %:in, eli yleistäen päiväaikainen Ruotsin tukkuhinta on pysyvästi alempi kuin Suomen. Samaan aikaan etelärajalla Viron hinnanerotunnit kutistuivat 1/3 eli n. 9 %:in, joten Viro ja Suomi ovat faktisesti samanhintaisia.
Kehitys lienee yllättänyt Fingridin, joka on julkisuudessa vähätellyt Viron kaapelin viennin merkitystä Suomen sähkömarkkinoille. Kolminkertaistuneet hinnanerokorvaukset 24M€ Ruotsin rajalta siirtyivät sellaisenaan tulosriville, kun Viron kolminkertaistunut kapasiteetti yhdistettynä 1/3 hinnanerotunteihin tiputti tuloja vain 30 % n. 1,85 M€ ja kulubudjetit pitivät budjetoidut tasonsa. Kiireellä alennetaan kantaverkkomaksuja 50 % joulukuulle (vuosivaikutus 4 %) ja koko ensi vuodelle 2 %:la.
Suomen Q123 tilastot näyttävät hieman yllättäen seuraavilta; Nettovaihdon muutos verrattuna Q123 / 2013 eli vuosi sitten:
- Ruotsi +5,5 TWh tuonnin lisäys 66%
- Venäjä -1,5 TWh tuonnin lisäys -44%
- Viro + 2,36 TWh nettoviennin lisäys +472% !!
- Ruotsin lisäys Suomen tarpeeseen 1,64 TWh (kok. kulutus n. 61 TWh laski 1,6%)
Suomalaiset tuottajat jättävät siis mieluummin tuottamatta tähän melko edulliseen keskihintaan ja tuotanto on vähentynyt, ja markkina täyttää tarpeen Ruotsin tuonnilla. Päiväsaikaiseen tarpeeseen tuontia siis ei voi enää lisätä, ja yöaikaan lisätarvetta ei ole.
2. Sähkön hinnat ja merkittävien hinta-ajurien tilanteet
Kuukauden vaihteen tiedot Aluehintaisina:
- lokakuun tuntikeskihinta 36.72 €/MWh
- toteutunut Spot –hintataso 35.94 €/MWh, ero Tukholmaan (31.66) 4.28 €/MWh vuosikumulatiivisesti.
Vuosiforwardit eli tasakuorman vuosihinta ilman profiilikustannusta tai marginaalia:
Helsinki-15 37.43 €/MWh
Tukholma-15 33.05 €/MWh
Saksa-15 34.38 €/MWh
Hintatasot ovat siis edullisienpuoleisia, mutta Suomen edullinen tukkusähkö suhteessa kilpailijamaihin on muisto vain. Tämä siis energian osalta, siirtoa ei tässä arvioida.
Ruotsin tukkusähkö on edullisempaa kuin Suomen, ja ylänköjen vesitaseet ovat lokakuussa parantuneet, altaat noin 7,5 % miinuksella. Vesitaseen heikentyessä hintaero Ruotsiin voi kaventua, mutta veden lisäys ei enää vaikuttaisi eroa tasaavasti. Tuonti on jo ruuhkatunnein täysillä nykyhinnoillakin, ja Ruotsin hinnan aleneminen lisäisi tasaantumiseen vaadittavaa tehonsiirtoa, joka on siis jo täydessä käytössä.
Kivihiilimarkkinoilla hiilen hinta mataa matalimmalla tasollaan sitten 2009. Tarjontaa on jatkuvasti kysyntää enemmän. Lauhdesähkön eli pelkän sähköntuotannon marginaalikustannus eli alimmainen kannattavuusraja alitti jo mutta kolkuttelee yhä 28 €/MWh (sisältäen päästöoikeuden).
Myös päästöoikeuden hinta oli edullinen vastaten n. 5,2 €/MWh, mutta poliittinen harkinta hintatasolle pitäisi näillä näkymin tulla aikaisintaan ensi vuoden helmikuussa. Markkina hinnoittelee päästöoikeudet, mutta niiden markkinoilla olevaan määrään vaikuttavat suhdannenäkymät ja ympäristöpoliittiset näkemykset.
Spot-hinnat
Spot -tuntihinnat ovat tyypillisesti kalliita päivällä (klo 7–17) ja edullisempia yöaikaan.
Suomen alueen spot -hinnan keskiarvo viime kuulta oli 36,72 €/MWh. Suomen aluehinta aleni hieman kuukausitasolla. Lisääntynyt sähkön sivutuotanto kaukolämpö- ja prosessilämpötuotannossa sekä leudot ilmat kompensoivat sähkönkysyntää. Siirtoyhteyksissä oli yli 10 päivän tehonrajoituksia sekä Ruotsin että Viron suuntaan.
Kuva: Hintahistoria sähkön kuukausikeskiarvo
Toteutuneita spot-vuosikeskiarvoja
Suomen alue:
2014 35,94 YTD lokakuun loppuun
2013 41,16 EUR/MWh
2012 36,64 EUR/MWh
2011 49,30 EUR/MWh
2010 56,64 EUR/MWh
2009 36,98 EUR/MWh
2008 51,02 EUR/MWh
2007 30,01 EUR/MWh
