Kallista ja halpaa sähköä löytyy aina

Kuluttajilla on usein harhaluulo, että sähkönmyyjiä kannattaa kilpailuttaa vain hintojen yleisesti kallistuessa, mutta ei hintojen laskiessa. Tämä asia on nyt ajankohtainen, koska sähkön tarjoushinnat ovat olleet lähes yhtäjaksoisesti laskusuunnassa jo kesästä 2011 lähtien. Tarjoukset ovat keskimäärin halventuneet tässä ajassa yli 30 %.

Esimerkiksi yleissähköä 5000 kWh/v kuluttava kotitalous maksaa sähköenergiastaan nyt keskimäärin noin 300 euroa vuodessa, kun vastaava summa oli vuoden 2011 kesäkuussa 397 €. Yösähköä 18 000 kWh vuodessa kuluttavalle ero on rahassa mitattuna paljon suurempi: hinnat ovat halventuneet yli 300 €. Etsittäessä nykyhetkeä edullisempaa hintatasoa joudutaan menemään taaksepäin aina vuoden 2007 syyskuuhun asti.

Kuluttajien uskomus kilpailuttamisen kannattamattomuudesta hintojen laskiessa voidaan todistaa vääräksi helposti. Alla olevasta kuvasta selviää, että tarjoushinnoissa on aina ollut suuria eroja sekä niiden laskiessa että noustessa. Halvimpien ja kalleimpien välinen suhde pysyy myös suhteellisen vakiona, vaikka hintataso heilahteleekin suuresti.





Kuva: Kalleimmat, halvimmat ja keskimääräiset tarjoushinnat 2005 - 2015, 5000 kWh/v yleissähkö



Huhtikuussa viiden halvimman tarjouksen keskihinta yleissähköä 5000 kWh/v kuluttavalle kotitaloudelle oli 255 € vuodessa, viiden kalleimman 370 € ja kaikkien tarjouksien 301 €. Yösähköä 18 000 kWh/v kuluttavalle kotitaloudelle viiden halvimman hinnat olivat keskimäärin 873 €, viiden kalleimman 1209 € ja kaikkien tarjouksien keskiarvon 994 €. 

 
Kilpailuttajalle tämä tarkoittaa parhaimmillaan omakotitalossa (yösähkö, kulutus 18 000 kWh/v) yli 300 euron ja pientalossa (yleissähkö, kulutus 5000 kWh/v) yli 100 euron vuosittaista säästöä. Kuluttajalle oikean sähkösopimuksen valinnalla voi olla siis suurikinmerkitys. Sähkönmyyjiä kilpailuttavan kannattaakin olla tarkkana valitessaan uutta sopimusta, sillä väärä valinta voi tulla hyvin kalliiksi.

Kuluttajille yksi tärkeimmistä asioista sähkönmyyjiä kilpailutettaessa on hintojen ennakoitavuus. Määräaikaiset sähkötarjoukset ovat tällä hetkellä kaikissa kulutusluokissa selvästi toistaiseksi voimassa olevia sopimusvaihtoehtoja edullisempia. Kuluttajalla on nytvalittavanaan erityisen runsas valikoima halpoja 1 tai 2 vuoden tarjouksia. Määräaikaisten sopimusten hyvä puoli on se, että sopimusaikana niiden hinnat eivät muutu, vaikka sähkön yleinen hintataso Suomessa nousisikin.

Kiinnostuitko sähkönmyyjien kilpailuttamisesta, mutta et tiedä mitä tehdä? Ei hätää. Kilpailuttaminen on helppoa eikä vaadi mitään erityisosaamista. Sähkönmyyjää pääset vaihtamaan seuraamalla näitä ohjeita:

1. Ota esille oma sähkölaskusi. Siitä löydät taloutesi vuosikulutuksen (arvioidun) määrän (kWh/v), sulakekoon, käyttöpaikkatunnuksen ja nykyisen sähkötuotteesi (yleis-, aika- vai kausisähkö). Tarvittaessa saat neuvoja sähkölaskuusi liittyen sähkönmyyjän asiakaspalvelusta.
2. Tarkista tämän hetken edullisimmat sähkön hinnat osoitteesta www.vaasaemg.com tai www.sahkonhinta.fi. Ota yhteyttä (puhelimitse, kirjeitse, sähköpostitse tai Internet- sivujen kautta) muutamaan edullisimpaan sähkönmyyjään ja pyydä tarjous.
3. Täytä ja palauta tarjouksen mukana saamasi sopimus, tai täytä sopimus suoraan valitsemasi sähkönmyyjän Internet-sivuilla. Tämän jälkeen saat tilausvahvistuksen.
4. Uusi sähkönmyyjäsi hoitaa puolestasi kaiken muun, myös sähkösopimuksen irtisanomisen nykyisestä sähköyhtiöstäsi.

Vaihdettuasi sähkönmyyjää saat jatkossa kaksi erillistä laskua; toisen sähkön myyntiyhtiöltä sähköenergiasta ja toisen paikalliselta jakeluverkkoyhtiöltä sähkön siirrosta.

Tietenkin on mahdollista, että nykyinen yhtiösi on jo riittävän edullinen eikä suuria säästöjä ole mahdollista saavuttaa. Tämäkin on hyvä tieto eli vaikka et voi säästää et ainakaan ole maksanut sähköstäsi liikaa. Ja kilpailuttamista tai sen tekemättä jättämistä miettiessä kannattaa muistaa seuraava asia: se ei ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa.


Teemu Närvä
Tiedotuspäällikkö
Vaasan Energiainstituutti, Vaasan yliopisto

Ilmaista sähköä ?

 

Kotitalouksien ja yritysten vaikutus sähkömarkkinoiden toimintaan lisääntyy varmasti tulevaisuudessa, kun hajautettu ja pienimuotoinen sähköntuotanto yleistyy. Vaasan yliopisto on SGEM-tutkimusohjelmassa (Smart Grids and Energy Markets) selvittänyt erityisesti kotitalouksien valmiuksia omaan sähköntuotantoon.

Realistisin vaihtoehto kotitalouksien sähköntuotantomuodoksi on aurinkopaneelien asentaminen katolle. Viime vuosina tästä on tullut aiempaa kannattavampaa, sillä teknologia on kehittynyt ja hinnat ovat laskeneet. Aurinkopaneeleita myyvät yritykset ovat myös kehittäneet avaimet käteen – paketteja, jotka mahdollistavat hankinnan sellaisillekin kuluttajille, joilla ei ole tietotaitoa, aikaa tai kiinnostusta perehtyä aurinkopaneelijärjestelmän hankkimiseen ja asentamiseen. Palvelun paketoiminen onkin ainoa tapa saada suuria massoja kiinnostumaan omasta sähköntuotannosta.

Kotitalouksien ja miksei yritystenkin merkittävin motivaatiotekijä sähkön tuottamiseen on mahdollisuus säästää sähkölaskussa. Nykyään investointikustannukset ovat kuitenkin vielä liian suuret ja takaisinmaksuaika liian pitkä. Avaimet käteen – aurinkopaneelijärjestelmän hinta saattaa omakotitalon omistajalle olla noin 8 000 euroa ja sen takaisinmaksuaika lähes 20 vuotta. Kotitaloudet olisivat valmiit enintään 4 000 euron investointiin, jonka pitäisi maksaa itsensä takaisin alle 10 vuodessa. Hintojen pitää siis vielä laskea reilusti, ennen kuin aurinkopaneelijärjestelmät yleistyvät isommassa mittakaavassa omakotitalojen katoilla. Sähkön markkinahinta vaikuttaa tietysti suoraan takaisinmaksuaikaan – mikäli hinta nousee, oman sähköntuotannon takaisinmaksuaika lyhenee ja tekee siitä houkuttelevampaa.

Rahallinen säästö ei kuitenkaan ole ainoa asia, joka motivoi kotitalouksia omaan sähköntuotantoon. Ympäristöystävällisyys ja omavaraisuuden lisääntyminen ovat myös tärkeitä seikkoja osalle kuluttajista. Lisäksi tekninen kiinnostus, halu kokeilla uusia asioita ja toimia edelläkävijänä saattavat motivoida. Tietyille kuluttajaryhmille nämä ovat merkittäviä asioita, vaikka he perustelisivatkin päätöstään rationaalisilla tekijöillä. Kun eräiltä aurinkopaneelit hankkineilta kuluttajilta kysyttiin, mikä sai heidät investoimaan omaan sähköntuotantoon, he vastasivat: ”Koska nyt saan ilmaista sähköä!”. Samat kuluttajat totesivat kuitenkin, että aurinkopaneelien takaisinmaksuaika on liian pitkä eikä investointi ole välttämättä taloudellisesti järkevä, mikä toi esiin heidän vastaustensa ristiriitaisuuden. Kuluttaja mielellään perustelee valintojaan rationaalisesti, vaikka niitä ohjaisivat todellisuudessa muut arvot.

Minkälaiset kuluttajat ovat näitä ”edelläkävijöitä”, jotka panostavat omaan sähköntuotantoon? Kenties yllättäen potentiaalisimpia sähköntuottajia ovat yli 50-vuotiaat kuluttajat. Heidän lapsensa ovat jo isoja, lainat maksettu, perintöä mahdollisesti saatu ja heillä on vihdoin ylimääräistä rahaa sijoitettavaksi. Nuorille vihreät arvot saattavat kyllä olla tärkeitä ja he tekisivät mielellään ympäristöystävällisiä valintoja, mutta käytännön esteitä on liikaa. Nuoret asuvat usein kerrostaloasunnoissa ja heillä on pienet tulot sekä opintolainaa. Iän myötä he hankkivat perheen ja muuttavat ehkä omakotitaloon. Lapsiperheillä on kuitenkin paljon menoja lainanlyhennyksineen, minkä takia investoinnit siirtyvät tulevaisuuteen.

Merja Pakkanen
KTM, Erikoistutkija, Vaasan yliopisto

Edullista sähköä - oikeasti vai leikisti

Sähköä hankitaan sähköyhtiöstä tekemällä sen kanssa sähkön toimitussopimus. Sähköyhtiöiden lakimiehet ovat muotoilleet sopimuksen yleensä niin hyvin, ettei asiakkaalla ole siihen mitään lisättävää. Usein ihan kaikkea sopimuksen sisältämää nippelitietoa ja ammattikielellä kirjattuja ehtoja ei ymmärretä kovin tarkasti. Silti laitetaan kiltisti nimet sopimuspaperiin, koska eihän sitä ilmankaan pärjää.

Sähköyhtiön marginaaliksi muodostuu käyttöprofiilin mukainen hinta, jonka sähköyhtiö on määritellyt asiakkaan kulutustietojen pohjalta. Sähköä toimittavien yhtiöiden kilpailuttaminen on ollut likimain ainoa keino pyrkiä saamaan sähkön hintaa alaspäin. Toimittajien kilpailutuksessa vaikutetaan ainoastaan sähköyhtiön marginaaliin eli toimituspalkkioon, joka on nimensä mukaisesti marginaalinen osa sähkön hintaa. Karkeasti sanottuna perinteisellä mallilla tehdyllä sähkön toimittajien kilpailutuksella ei saada näkyvää hyötyä itse sähkön (tuotteen) hintaan, joka määräytyy sähköpörssistä tehdyn kiinnityksen ajoituksen mukaan.

Sähköä voi hankkia toimittajilta myös ns. dynaamisen sähkösopimuksen kautta, jolloin asiakas voi itse määritellä hinnan kiinnityksen ajankohdat ja ne markkinatuotteet, joilla asiakas haluaa sähköään hankkia. Tämä toimintamalli vaatii kuitenkin asiantuntemusta eli tietoa sähkömarkkinoiden lainalaisuuksista, sekä pelisäännöistä ja siihen tarvitaan avustavaa kumppania tai ns. välikäsiä eli välittäjiä (meklareita). 

Hankintakumppaneita on tarjolla moneen lähtöön ja näistäkin voi olla haasteellista valita parhaiten itselle soveltuvaa, koska jokainen kumppani mielellään kehuu olevansa ”se paras”. Tässä tilanteessa valveutuneen asiakkaan kannattaa panostaa sellaiseen kumppaniin, joka toteuttaa hankinnan mahdollisimman läpinäkyvästi. Sellaiseen toimijaan, jonka onnistumista on helppo arvioida helposti ymmärrettävien ja luotettavien mittarien avulla.

Kuinka oikean kumppanin tunnistaa?

Yksinkertaisesti siitä, että kumppanin ansaintalogiikka ja toiminta tähtää ensisijaisesti asiakkaan maksimaaliseen taloudelliseen onnistumiseen ja että kumppani tarjoaa asiakkaan käyttöön yksiselitteisen ja puolueettoman mittariston onnistumisten arviointiin. Yksi oleellinen ja vertailtava suure arvioinnissa on se, että millä hinnalla muut toimijat ovat markkinoilta sähkönsä vallitsevissa olosuhteissa hankkineet. Tämä tosiseikka kertoo asiakkaalle sen hintatason, jolla asiakas itse on onnistunut sähkön hankinnassa vs. muut toimijat. Vertailuissa ei kannata tuijottaa mennyttä, koska siihen ei voi enää vaikuttaa, vaan ensisijaisesti peilata nykyisiä ja tulevien vuosien hintoja tosi-asioiden valossa eli verrata pörssissä tehtyjä oikeita kauppoja – eli sähkön kiinnityksiä ja niiden hintatasoa tuleville vuosille. Se on nykyään mahdollista yrityksen kautta, jonka ohjelmiston tietokannassa on yli 300 anonyymin asiakkaan sähkön hankinnan reaaliaikaiset hintatiedot aina vuoteen 2020 saakka. 

Oikea-aikaisuus on olennainen osa onnistunutta kaupantekoa - erityisesti sähkön hankinnassa hinta-perusteinen ajoitus on ratkaisevaa. Nykyaikana sähkön hankinnassakaan ei edullisimpia ratkaisuja enää voi tehdä perinteisesti kalenterin mukaan, sillä tunnetusti yhdenkään markkinaehtoisen tuotteen hintavaihtelu ei kansainvälisessä digi-ympäristössä noudattele sovinnaisia työaikoja tai perinteisiä sesonkeja. 

Näin kävi tuossa joulun ja uuden vuoden välipäivinä, jolloin pohjoismaisen sähkön hinta sukelsi yllättäen pohjalukemiin ja erään 24/7 nykyaikaisen hintaseuranta-ohjelmiston piirissä olleet, sadat asiakkaat Suomessa tekivät hulppean tilin kevyellä napin painalluksella kiinnittäessään sähkönsä tuleville vuosille historiallisesti alhaisimmalla hintatasolla sitten vuoden 2007 jälkeen.

Toivotamme mukavaa alkanutta vuotta ja onnistumisia sähkön hankintaan!

Janne Känsäkoski

Suomen Energianeuvonta Oy

Sähkömarkkinakatsaus 2014-11 .

Tässä Energiagurun katsauksessa keskitytään ammattimaisen sähkönkuluttajan kannalta olennaiseen tietoon ja yritetään välttää sähkömarkkinatoimijoiden näkökulmaa. Pyrimme arvioimaan mennyttä kehitystä ja nykyhetkeä, tulevaa arvioimme asiakassivuillamme.

0.    Vakiomääritelmä ja – rajaus Systeemi- ja Suomen aluehinnalle (hyppää yli jos olet vakiolukija):

Systeemihinta on synteettinen pörssihinta, eräänlainen kaikkien pohjoismaisten tuotantotarjousten ja kulutuspyyntöjen leikkauskohdan mediaani. Kukaan ei toimita sähköä systeemihinnalla, vaan jokainen markkina-alue määrittelee oman aluehintansa. Systeemihinta helpottaa johdannaisten eli forwardien kanssa toimimista ja kasvattaa tarpeellista kaupankäyntivolyymiä yli rajojen. Sen käytöstä on tullut kätevähkö tapa suojata 80-90% kulutuksestaan.

Jokainen alue määrittelee oman aluehintansa jolla sähköä toimitetaan, ja Suomen aluehinta elää omaa elämäänsä. Suomen aluehintaan ulkopuolelta vaikuttavat Ruotsin tuontimäärä ja tukkuhinta, Venäjän tuonnin ruuhkahuipputunteja välttelevä toimitusrytmi sekä Viron viennin määrä (tämä tilanne syksyllä 2014). Aluehintaero on synteettinen pörssissä noteerattu hinta, joka siis saadaan vähentämällä Suomen aluehinnasta Systeemihinta. Ero noteerataan tunneittain Spot-hinnalle ja eri forwardeille parin vuoden päähän.

Aluehintaan vaikuttavat myös siirtoyhteydet, jotka käsitellään päivittäin Nordpool –day ahead pörssikaupan yhteydessä. Siirtoyhteyden voi kuvitella täysin joustavana tuotantotarjouksena halvemman naapurialueen hintaan, siten että hinta vientialueella pyrkii nousemaan ja tuontialueella laskemaan. Siirtotarjousta lisätään kunnes hinnat ovat naapurialueilla tasaantuneet, tai kunnes siirtokapasiteetti loppuu.

Siirtoyhteyksiä kutsutaan myös pullonkauloiksi. Esim. Ruotsin siirto kattaa n. 20 % Suomen tarpeesta, ja Viro voisi kattaa tarpeestaan yli 50 % Suomen siirtoyhteyden kautta. Pullonkaulatulo siirtoyhtiöille syntyy siitä, että siirtoyhteys ei täysilläkään riittänyt tasaamaan eri markkina-alueiden hintaeroa, vaan esim. Ruotsin ja Suomen välille jäi kyseiselle tunnille tukkuhintaero. Fingrid ja Statsnät jakavat syntyneen eron puoliksi, asiakas maksaa aina ko. alueen mukaisen tukkuhinnan. Tästä syystä puhummekin mieluummin hinnanerotuloista Fingridille.

Ruotsin ja Norjan ylänköjen vesitaseet vaikuttavat epäsuorasti Suomen aluehintaan. Säät tiedetään kaksi viikkoa etukäteen kolikonheiton todennäköisyydellä, mitä vain voi siis tapahtua ja nopeasti. Käytännössä jännäämme sitä, tuleeko sää pitkäaikaisen tilastollisen todennäköisyyden mukaisena vai siitä poiketen.

Keskitymme siis puhumaan Suomen aluehinnasta eli fyysisen sähkötoimituksen hinnasta tässä katsauksessa.

1.    Suomen aluehinta tänä vuonna

Aluehinta oli jo sopeutunut siihen, että Venäjä ei toimita sähköä Suomeen huipputuntien aikaan. Samoin kukaan markkinatoimija ei odottanut Olkiluoto 3 käynnistyvän tänä tai ensi vuonna. Uusi kaksisuuntainen kaapeli Viroon romautti viron tuonnin Suomen ja yli viisinkertaisti nettoviennin. Vienti kasvoi sekä talvella huippukuorman aikaan että lämpimillä keleillä. Lisääntynyt vienti tarkoittaa lisättyä kulutuskysyntää Suomen markkinoilla, ja Nordpool – mekanismi pyrkii nostamaan Suomen hintaa ja laskemaan Viron hintaa. Uusi siirtokapasiteetti riitti käytännössä tasaamaan hinnat, mutta lisätty kulutuskysyntä Suomessa nosti myös Ruotsin tuonnin tappiinsa. Sama Nordpool – hinnantasausmekanismi ei enää riitä Ruotsin rajalla, vaan Ruotsin tukkuhinta erkani pitkäaikaisesti Suomea alemmalle tasolle, ensimmäistä kertaa.

Sama ilmenee Fingridin Q123 pullonkaulatunneista ja hinnanerotuloista. Ruotsin hinnanerotunnit kasvoivat 3-kertaisiksi n. 50 %:in, eli yleistäen päiväaikainen Ruotsin tukkuhinta on pysyvästi alempi kuin Suomen. Samaan aikaan etelärajalla Viron hinnanerotunnit kutistuivat 1/3 eli n. 9 %:in, joten Viro ja Suomi ovat faktisesti samanhintaisia.

Nettovaihdon muutos verrattuna viime vuoteen:
-    Ruotsi tuonnin lisäys lähes 70%
-    Venäjä tuonnin lisäys lähes -50%
-    Viro nettoviennin lisäys lähes 500% !!
-    Ruotsin lisäys Suomen tarpeeseen lähes 2 TWh (kok. kulutus laski lähes 2%)

Suomalaiset tuottajat jättävät siis mieluummin tuottamatta tähän melko edulliseen keskihintaan ja tuotanto on vähentynyt, ja markkina täyttää tarpeen Ruotsin tuonnilla. Päiväsaikaiseen tarpeeseen tuontia siis ei voi enää lisätä, ja yöaikaan lisätarvetta ei ole.

2.    Sähkön hinnat ja merkittävien hinta-ajurien tilanteet

Kuukauden vaihteen tiedot Aluehintaisina:
- marraskuun tuntikeskihinta 35.41 €/MWh (Tukholma 30.65)
- toteutunut Spot –keskihinta 35.89 €/MWh, ero Tukholmaan (31.57) 4.32 €/MWh vuosikumulatiivisesti.

Vuosiforwardit eli tasakuorman vuosihinta ilman profiilikustannusta tai marginaalia:
Helsinki-15     39.10 €/MWh
Tukholma-15  34.60 €/MWh
Saksa-15         35.48 €/MWh
Hintatasot ovat siis edullisienpuoleisia vaikka hieman nousivatkin marraskuussa. Suomi on tukkusähkön hinnaltaan n. 4 €/MWh kalliimpi kuin Ruotsi ja Saksa. Tämä siis energian osalta, siirtoa ei tässä arvioida.

Ruotsin tukkusähkö on edullisempaa kuin Suomen, ja ylänköjen vesitaseet ovat marraskuussa parantuneet, altaat noin 3,7 % miinuksella. Vesitaseen ml. maastoon ja lumeen sitoutunut vesi on yli 10 TWh normaalia tasoa heikompi, mihin nähden spot- ja forward hintatasot ovat edullisia.

Kivihiilimarkkinoilla hiilen hinta mataa edelleen matalimmalla tasollaan sitten 2009. Tarjontaa on jatkuvasti kysyntää enemmän. Lauhdesähkön eli pelkän sähköntuotannon marginaalikustannus eli alimmainen kannattavuusraja nousi hieman yli 29 €/MWh (sisältäen päästöoikeuden).

Myös päästöoikeuden hinta oli edullinen vaikka hieman nousikin vastaten n. 5,6 €/MWh, mutta poliittinen harkinta hintatasolle pitäisi näillä näkymin tulla aikaisintaan ensi vuoden helmikuussa. Markkina hinnoittelee päästöoikeudet, mutta niiden markkinoilla olevaan määrään vaikuttavat suhdannenäkymät ja ympäristöpoliittiset näkemykset.

Spot-hinnat

Spot -tuntihinnat ovat tyypillisesti kalliita päivällä (klo 7–17) ja edullisempia yöaikaan.
Suomen alueen spot -hinnan keskiarvo viime kuulta oli 35,41 €/MWh. Suomen aluehinta aleni hieman kuukausitasolla. Lisääntynyt sähkön sivutuotanto kaukolämpö- ja prosessilämpötuotannossa sekä leudot ilmat kompensoivat sähkönkysyntää. 

Toteutuneita spot-vuosikeskiarvoja ( Suomen alue):
2014 35,89 YTD marraskuun loppuun
2013 41,16 EUR/MWh
2012 36,64 EUR/MWh
2011 49,30 EUR/MWh
2010 56,64 EUR/MWh

Sähkönhankintaa kalenterin vai hinnan mukaan?

Olen hämmästellyt sitä miksi sähkönhankinta on tähän asti toteutettu ennalta määrättyinä hetkinä, esimerkiksi kvartaaleittain. Vertaan tilannetta siihen että lähtisin näinä vähälumisina talvina hiihtämään kalenterin, enkä kelin mukaan. Tai menisin matkatoimistoon ja sanoisin, että varatkaa minulle perjantaina tämän vuoden matkat; saatte päättää niiden hinnat ja ajankohdat, kiitos. Mutta näinkin sähkönhankinnan suojauksia on tähän asti vain hoidettu. Osa ei ole suojannut ollenkaan, on vaan menty määräaikaisella tai toistaiseksi voimassaolevalla sopimuksella. Kenen intresseissä tällainen on? Ne ketkä ehtivät viime kevään muutamina päivinä suojaamaan tulevien vuosien sähkönhintansa, tekivät varsin mukavan tilin. Sähkön systeemihintahan käväisi tuolloin reilusti alle 30 eurossa per megawattitunti. Puhutaan kaksinumeroisista prosenttisäästöistä, jotka suuremmalla kulutuksella ovat helposti kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Oliko tämä jäänyt huomaamatta?

Mitkä nykytekijät nostattavat sähkönhintaa? Suomalaista lauhdevoimaa ollaan ajamassa vauhdilla alas ja Olkiluoto kolmosta odotetaan kuin joulupukkia. Alkutalvi on ollut Suomessa leuto, vaan kukapa tietää mitä pakkaset tuovat tullessaan, vuodet eivät ole veljeksiä keskenään. Venäjältä ei ole virrannut enää huipputunteina meille edullisempaa sähköä, vaan se on ostettu Ruotsista. Sama sähkö kulkee sitten kaapeleita pitkin Viroon ja pitää osaltaan sähkönhintamme korkeampana, kuin muissa Pohjoismaissa. Norjan vesimyllyt jauhavat vajaateholla, koska vesialtaat eivät ole lähellekään täydet. Mitä uutta on luvassa EU:n suunnalta? Tiukentuva sähkökaupan sääntely tulee melkoisella varmuudella nostamaan sähkönhintaamme samoin kuin väläytelty energiaunioni.

Mitkä tekijät sitten puoltavat sähkönhinnan halpenemista? Tuoreet ilmoitukset paperintuotannon supistumisesta, maailmantalouden heikot suhdannenäkymät, Ruotsin tuulivoimarakentaminen nykytahdilla, uudet siirtoyhteydet Ruotsista Liettuaan sekä Pohjois-Suomeen, Ukrainan tilanne, välillisesti myös OPEC:in tuoreet hintapäätökset ja liuskeöljyn poraustekniikan kehittyminen. Oma vahva veikkaukseni on että sähkön hinnanvaihtelut lisääntyvät niihin vaikuttavien muuttujien ja kaupankäynnin lisääntyessä. Sähkö tulee myös halpenemaan lyhyellä aikavälillä, hakeutuen jälleen entisille tasoilleen, jollei tuotantotekniikoihin tule aivan veret seisauttavia läpimurtoja. Näillä edellä mainituilla teemoilla; voisiko uusien toimijoiden ja toimintatapojen mukanaan tuoma kilpailu laskea hintoja? 

Janne Arenius

Suomen Energianeuvonta Oy